Digitaalinen väkivalta

“Ensin se halus vaan tarkistaa mun puhelimen. Sit se halus nähdä mun Facebookin. Tarkisti oliko mulla miespuolisia kavereita. Ja ketkä ne miespuoliset kaverit oli. Pahimmillaan se oli sitä, että tää mies lähti baariin ja minä nukuin sitten Skype-kameran valvovan silmän alla.”

Uudet teknologiat muuttavat naisiin kohdistuvan väkivallan luonnetta ja tekotapoja. Digitaalinen väkivalta voi olla nykyisen tai ex-kumppanin, tutun tai tuntemattoman tekemää. Digitaalisia väkivallantekoja voi olla vaikea tunnistaa väkivallaksi.

Esimerkiksi sosiaalinen media, älylaitteiden tallentamat tiedot ja nettiselaimen sivuhistoria tarjoavat runsaasti informaatiota kumppaniaan kontrolloivalle puolisolle. Eron jälkeisessä vainossa ex-kumppanin seuraaminen netin kautta on yleistä ja apuna saatetaan käyttää jopa paikannusteknologioita. Teknologian avulla on helppo luoda tunne kumppanin kaikkialle ulottuvasta kontrollista.

Teknologian väärinkäyttö parisuhteessa voi olla esimerkiksi sitä, että kumppanisi

  • soittelee ja viestittelee jatkuvasti ja menettää malttinsa, jos et vastaa viesteihin riittävän nopeasti
  • lukee salaa viestejäsi tai painostaa näyttämään niitä
  • murtautuu tileillesi tai vaatii sinua luovuttamaan tiliesi salasanoja
  • ottaa kantaa siihen, kenen kanssa saat tai et saa olla kaveri sosiaalisessa mediassa
  • kontrolloi sosiaalisessa mediassa julkaisemiasi kuvia tai postauksia
  • lähettelee sinulle negatiivisia, loukkaavia tai jopa uhkaavia viestejä
  • julkaisee sinusta negatiivisia asioita sosiaalisessa mediassa
  • merkitsee sinut kuviin, joita et haluaisi itsestäsi julkaistavan
  • lähettelee ei-toivottuja alastonkuvia ja vaatii lähettämään vastaavanlaista sisältöä takaisin
  • painostaa sinua seksin kuvaamiseen tai alastonkuvien ottamiseen
  • kuvaa sinua salaa tai vastentahtoisesti
  • jakaa sinusta intiimiä kuvamateriaalia netissä tai uhkailee sillä
  • seuraa puhelu- ja sivuhistoriaasi
  • tarkkailee tietokoneen tai puhelimen käyttöäsi olan yli
  • stalkkaa liikkeitäsi sosiaalisen median sisältöjen ja paikannustietojen avulla
  • vakoilee tietokonettasi tai älypuhelintasi vakoiluohjelman avulla
  • seuraa liikkeitäsi paikannusteknologialla
  • rajoittaa teknologian käyttöäsi

Väkivaltaisessa suhteessa teknologialla tai sen käytön rajoittamisella voidaan monitoroida ja kontrolloida, häpäistä ja mustamaalata, eristää sosiaalisesta verkostosta sekä rangaista kumppania. Teknologian avulla voidaan syventää, laajentaa ja voimistaa henkisen väkivallan tai seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan vaikutuksia. Seksuaalirikoksia voidaan tehdä esimerkiksi Skypen tai muun kommunikaatiosovelluksen välityksellä. Paikantamista voidaan hyödyntää fyysisten väkivallantekojen yhteydessä.

“Huomasin jossain vaiheessa, että puhelimeen oli ilmestynyt semmonen kuvake, joku ihmeellinen. Se oli vakoiluohjelma. Se oli tallentanut kaikki mun puhelut ja viestit”

 

“Minä haluan pitää sinut piilossa ja suojella sinua”

Aluksi jatkuva viestittely, soittelu ja kiinnostuksen osoittaminen sosiaalisen median kautta saattavat tuntua imartelevalta. Tuntuu ihanalta, kun toinen huolehtii ja välittää. Jatkuvasti tavoitettavissa oleminen saattaa kuitenkin muuttua kuluttavaksi, varsinkin jos viesteihin pitää vastata samantien riidan tai mykkäkoulun pelossa. Netti- ja mobiiliaplikaatioiden jakama informaatio ruokkii mustasukkaisen kumppanin epäluuloisuutta.

Teknologian välityksellä tapahtuva kontrollointi alkaa rajoittamaan kokijan elinpiiriä, käyttäytymistä ja teknologian hyödyntämistä arjessa. Oma ilmaisunvapaus kärsii toisen määritellessä, mitä saa postata Facebookiin tai kenen kanssa ja millaisissa vaatteissa saa näkyä Instagram-kuvissa. Huomaamatta kokija alkaa mukautumaan kumppaninsa vaatimuksiin esimerkiksi kännykän tai sosiaalisen median käytössä. Oma toiminta rajoittuu ja yhteydenpito tiettyihin ystäviin saattaa vaikeutua tai katkeaa kokonaan. Toimintaa ohjaa pelko kumppanin reaktioista.

Oikeus omaan digitaaliseen tilaan

On tärkeää muistaa, että pelko ei kuulu rakkauteen ja parisuhteeseen. Meillä jokaisella on oikeus toteuttaa itseämme ja persoonallisuuttamme sosiaalisessa mediassa. Meillä on oikeus pitää yhteyttä ystäviin ja läheisiin sekä julkaista haluamiamme tekstejä tai kuvia sosiaalisessa mediassa. Kumppanilla ei ole oikeutta lukea esimerkiksi viestejä tai sähköposteja ilman lupaasi tai painostaa niiden näyttämiseen.

Muista, että..

  • Kumppanillasi on velvollisuus kunnioittaa sinun rajojasi. Sinulla on oikeus tuntea olosi turvalliseksi parisuhteessasi – myös netti- ja mobiiliaplikaatioissa.
  • Sinulla on oikeus sulkea matkapuhelimesi ja viettää aikaa yksin tai perheesi ja ystäviesi kanssa ilman pelkoa, että kumppanisi suuttuu.
  • Sinun ei tarvitse lähettää kumppanillesi kuvia tai viestejä, joiden lähettäminen tuntuu epämiellyttävältä.
  • Kaikki eivät halua tulla merkityiksi sosiaalisessa mediassa jaettuihin kuviin tai julkaisuihin. Muista kysyä lupa.

Muista kiinnittää huomiota eri verkko- ja mobiilipalveluiden yksityisyysasetuksiin sekä eri sovellusten tallentamiin ja jakamiin paikannustietoihin. Ole huolellinen salasanojen suhteen.

Vastuu väkivallasta on tekijällä

Ympärillä olevat ihmiset ja jopa viranomaiset saattavat vähätellä verkossa tapahtuneita väkivallantekoja. Monesti ratkaisuksi tarjotaan netin ja laitteiden käytön rajoittamista. Väkivallan kokijaa voidaan syyllistää tapahtuneesta, esimerkiksi silloin, kun ex-kumppani vuotaa alunperin yhteisymmärryksessä jaettua intiimiä kuvamateriaalia nettiin. Vastuu väkivallasta on kuitenkin aina tekijällä.

Kuinka toimia, jos epäilet, että puolisosi vakoilee tilejäsi tai laitteitasi?

Jos sinulla on epäilys, että sinua vakoillaan, luota omaan intuitioosi.

Paranna yksityisyyttäsi vaihtamalla salasanat turvallisella laitteella (esimerkiksi kaverin tai kirjaston koneella) ja ottamalla käyttöön kaksivaiheinen tunnistautuminen. Arvioi tilanne kuitenkin huolellisesti, sillä joissain tilanteessa yksityisyyden lisääminen saattaa kasvattaa väkivallan riskiä.

Älä viestittele tai lähetä sähköpostia mahdollisista eroaikeista ja eron tarkasta ajankohdasta läheisille tai viranomaisille, jos on vaara, että puolisosi pääsee käsiksi tileillesi. On parempi soittaa tai keskustella kasvokkain.

Opettele käyttämään nettiä “yksityinen selaus” -tilassa ja poistamaan sivuhistoriasta riskialttiit sivut.

Varmista, ettei puhelimesi jaa sijaintitietoja (kamera mukaan lukien) ja bluetooth on pois päältä. Käy sovellusten yksityisyysasetukset huolellisesti läpi, ja poista turhat sovellukset.

Älä käytä salasanoissa mitään henkilökohtaista informaatiota. Mitä pidempi salasana, sen turvallisempi. Salalause on parempi kuin salasana.

Jos epäilet, että tietokoneellasi on vakoiluohjelma, vieraile riskialttiilla sivuilla esimerkiksi kirjaston tietokoneella.

Jos epäilet, että puhelintasi vakoillaan, hanki uusi turvallinen puhelin. Mitä vanhempi tai yksinkertaisempi malli, sitä vaikeampaa sitä on vakoilla.

Kerro tilanteestasi luotetulle ystävälle tai perheenjäsenelle. Hae apua ja muista, että vastuu väkivallasta on vain ja ainoastaan tekijällä.

Jos teknologian välityksellä tapahtuneet väärinkäytökset mietityttävät, ota yhteyttä Naisten Linjaan. Pohditaan asiaa yhdessä!

Lainaukset ovat Jonna Brandtin Digitaalinen vaino -pro gradu työstä.

Lue aiheesta lisää:
NNEDV – Domestic Violence & Technology

Kirjoitukset aiheesta

STT 6.4.2019

“Mihinkään ei pääse karkuun” – Kun väkivallan välineenä on teknologia, pelko ja kontrolli ulottuvat kaikkialle

© Lehtikuva Hälytyskellojen pitäisi soida, jos puheluun tai viestiin vastaamattomuus johtaa raivonpuuskiin tai erolla uhkaamiseen, sanoo Naisten linjan hankekoordinaattori Louna Hakkarainen. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Vaatimuksia jatkuvaan yhteydenpitoon ja syyllistämistä, jos siihen ei suostuta. Pommittamista puheluilla ja viesteillä. Sosiaalisen median tileille murtautumista sekä seurantaohjelmia ja -laitteita. Intiimeillä kuvilla kiristämistä ja julkista häpäisemistä.

Muun muassa tällaisesta kerrottiin Naisten linja -järjestölle, joka keräsi loppuvuodesta naisten kokemuksia digitaalisesta väkivallasta. Vastauksia tuli kaikkiaan noin 250, joista reilu puolet koski parisuhdetta tai eron jälkeistä aikaa.

Moni vastaajista kertoi etenkin kumppanin tai ex-kumppanin voimakkaasta reagoimisesta siihen, jos viesteihin tai puheluihin ei vastata heti, kertoo aineistoa läpi käynyt hankekoordinaattori Louna Hakkarainen.

– Vastaajat kuvasivat sitä, kuinka vaikeaa on olla, kun puhelin on pakko olla työaikanakin auki tai perhejuhlissa lähteä monta kertaa puhumaan kumppanin kanssa. Olla jatkuvasti tavoitettavissa. Siihen liittyy sellaista sosiaalisen kanssakäymisen kontrollointia, Hakkarainen sanoo STT:lle.

Puhelu- ja viestivyöryn kohteeksi joutuvat myös miehet. Väkivaltaa kokeneita miehiä työssään tapaava väkivaltatyöntekijä Tommi Sarlin kertoo, että sillä aikaa, kun mies on hänen vastaanotollaan, viestejä tai puheluita voi tulla useita kymmeniä.

– On tavallista, että henkiseen väkivaltaan liittyy jatkuvaa pommittamista viesteillä tai soitoilla. Yhden tapaamisen aikana voi tulla 25 soittoa tai viestiä. Niitä voi tulla satamäärin ja niiden sävy voi olla hyvin loukkaava tai epäluuloinen, Miessakit-yhdistyksessä työskentelevä Sarlin sanoo.

Digitaalisessa, kuten muissakin lähisuhdeväkivallan muodoissa on Hakkaraisen mukaan kyse vallasta ja toisen ihmisen kontrolloinnista.

– Jos suhteeseen liittyy mustasukkaisuutta ja kovaa tarvetta kontrolloida kumppania, teknologia tarjoaa siihen välineitä. On myös hyvä kysymys, ruokkiiko teknologia tällaista kontrollinhalua.

Hakkaraisen mukaan hälytyskellojen pitäisi soida, jos puheluun tai viestiin vastaamattomuus johtaa raivonpuuskiin, blokkaamiseen tai erolla uhkaamiseen. Joissain tapauksissa puhelimen sulkemisesta oli seurannut myös fyysistä väkivaltaa, hän sanoo.

“Ihmisellä on oikeus olla vastaamatta ilman pelkoa seurauksista”

Viesti- ja puhelupommituksen lisäksi Naisten linjalle kerrottiin sosiaalisen median tilien monitoroinnista tai “stalkkaamisesta”. Puoliso on saattanut käydä vanhoja kuvia läpi, vaatia selityksiä niille tai käskeä poistamaan kavereista tai seuraajista muita miehiä. Kun viestisovellukset näyttävät, milloin käyttäjä on viimeksi ollut paikalla, myös “väärään aikaan” viestittelylle on saatettu vaatia selityksiä.

Lisäksi seurustelukumppani on saattanut haluta tilien salasanoja tai viestejä nähtäväksi. Miessakkien Sarlin sanoo, että siihen saatetaan suostua siinä toivossa, että epäluuloinen puoliso saisi mielenrauhan.

– Usein se ei kuitenkaan auta, että annetaan salasanat ja että puoliso saa katsoa kaiken. Usein se mieli ei rauhoitu siitä, Sarlin sanoo.

Kaiken paljastamisen sijaan hän neuvoo uhreja pitämään kiinni omista digitaalisista rajoistaan ja oikeudestaan yksityisyyteen. Hakkarainen on samaa mieltä.

– Haluaisin korostaa, ettei kellään ole velvollisuutta todistella luotettavuuttaan. Ei tarvitse jakaa salasanoja kumppanin kanssa eikä näyttää viestejä.

Samaten ihmisellä on oikeus laittaa puhelin äänettömälle tai kiinni ja viettää aikaa rauhassa kavereiden kanssa tai ihan yksin, Hakkarainen lisää.

– Jos kumppanin reaktiot mietityttävät, kannattaa ottaa yhteyttä Naisten linjan kaltaisiin toimijoihin tai keskustella luotetun ystävän kanssa.

Puolisolta lahjaksi saadussa puhelimessa oli vakoiluohjelma

Vakavammissa tapauksissa ihmisen sähköposti- tai sosiaalisen median tilille on murtauduttu ja sitä kautta seurattu viestintää. Puoliso on esimerkiksi saattanut auttaa sähköpostin luomisessa ja samalla ohjannut kaikki viestit tulemaan myös omaan osoitteeseensa.

Naisten linjalle kerrottiin myös tapauksista, joissa puolisolta lahjaksi saadussa tietokoneessa tai älypuhelimessa oli sijaintia, viestiliikennettä ja laitteen muutakin käyttöä seuraava vakoiluohjelma. Tällaisia ohjelmia markkinoidaan esimerkiksi lasten turvallisuuden nimissä. Lisäksi autoon oli saatettu piilottaa paikannuslaite, Hakkarainen sanoo.

Viestiliikenteen ja sijainnin vakoilua voi olla vaikea huomata, ja usein se tuleekin esille outoina sattumina tai epämääräisenä tunteena siitä, että nykyinen tai entinen kumppani tietää “liikaa”. Puoliso on esimerkiksi tietoinen asioista, joista hänelle ei ole puhuttu, tai sitten hän ilmestyy toistuvasti uhrin kanssa samoihin paikkoihin.

– Vastauksiin liittyi usein kalvava epätietoisuus, että ihminen ei tiedä, mitä kautta häntä valvontaan. Tällaisia dystooppisia kuvauksia oli runsaasti, Hakkarainen sanoo.

Hänen mukaansa ulkopuoliset eivät aina välttämättä ymmärrä, miten digitaalinen väkivalta vaikuttaa ihmiseen. Monet kokivat, ettei heidän kokemuksiaan otettu todesta.

– Yksi vastaaja kirjoitti hyvin, että siitä tulee vainottu olo, kun mihinkään ei pääse karkuun. Toinen on luikerrellut yksityiseen tilaan, eikä turvassa ole edes omassa kodissaan.

Hakkarainen lisää, että esimerkiksi viestien tai puheluiden vyöryttäminen voi tuntua pieneltä kiusanteolta, mutta kun taustalla on fyysistä tai henkistä väkivaltaa, ne saavat ihan uuden merkityksen.

– Tilanne muuttuu painajaismaiseksi.

Asianajaja: Ääritapauksissa viestit loppuvat vasta vangitsemiseen

Lähisuhdeväkivaltatapauksia hoitavan asianajajan Tiina Haapa-ahon mukaan lähestymiskielto rauhoittaa usein tilannetta, jossa uhri on joutunut uhkaavan viestittelyn kohteeksi.

– Kun määrätään lähestymiskielto, uhkaava tai häiritsevä viestittely lakkaa. On tietenkin myös ääritapauksia, joissa tekijä joudutaan jopa vangitsemaan jatkuvan lähestymiskiellon rikkomisen takia, jotta viestien lähettäminen ja uhkailu loppuisi.

Haapa-aho sanoo, ettei lähestymiskieltoa kannata käräjäoikeudesta kuitenkaan hakea liian heppoisin perustein. Hakemuksen menestymiseksi tarvitaan näyttöä konkreettisista vakavista uhkauksista tai jatkuvasti toistuvasta häirinnästä.

– Jos on saatavissa näyttöä, eli on todistajia tai kirjallisia todisteita, lähestymiskieltohakemuksen menestyminen on käräjäoikeudessa todennäköisempää. Jos on hakemassa lähestymiskieltoa liian heikolla näytöllä, koko prosessi saattaa olla turha ja se voi pahimmillaan provosoida tekijää häirinnän jatkamiseen.

Aggressiivisen viestittelyn lisäksi Haapa-aho kertoo kohdanneensa työssään myös tapauksia, joissa uhria on seurattu seurantalaitteella tai -ohjelmalla.

– Tällaista on vaikea näyttää toteen, mutta kontrolli kuitenkin tulee ilmi monesta asiayhteydestä. On tietoja, joista ei olisi voinut muuten saada.

Kaisa Åberg blogasi parisuhteesta, luottamuksesta ja sosiaalisen median käytöstä: ”Jos sinulla ei ole mitään salattavaa, niin miksi en saisi katsoa viestejäsi?”

SaveSave

SaveSave